Elon Muskin, Jeff Bezosin, Mark Zuckerbergin ja muiden tunnettujen henkilöiden kasvoilla varustetut robottikoirat liikkuvat berliiniläisessä taidegalleriassa, tarkkailevat kävijöitä, luovat tekoälykuvia ja tulostavat niitä takapuolestaan.
Installaatio nimeltään “Regular Animals” on digitaiteilija Beeplen eli Mike Winkelmannin uusin työ. Näyttely on esillä Neue Nationalgalerie -museossa Berliinissä 10. toukokuuta 2026 asti.
Näyttelyssä yhdistyvät robotiikka, tekoäly, julkkiskulttuuri ja NFT:t erikoisella tavalla. Aluksi se näyttää huvittavalta. Myöhemmin siitä tulee hieman epämukava olo.
Robottikoiria miljardöörien kasvoilla
Installaatiossa on joukko autonomisia robottikoiria, joilla on erittäin realistiset silikonipäät. Kasvot edustavat muun muassa Elon Muskia, Jeff Bezosia, Mark Zuckerbergiä, Andy Warholia, Pablo Picassoa sekä Beepleä itseään.
Näyttelystä löytyi myös robottikoira, jolla oli Kim Jong Unin kasvot. Lopputulos muistuttaa painajaista teknologiatapahtuman ja museoinstallaation sekoituksesta.
Koirat liikkuvat rajatulla alueella galleriassa. Ne eivät ole vain paikallaan patsaina. Ne kävelevät, tarkkailevat tilaa ja reagoivat ympäristöönsä.
Ne tarkkailevat kävijöitä ja luovat tekoälytaidetta
Jokaisessa robottikoirassa on kamerat, jotka tallentavat kuvia kävijöistä sekä galleriasta. Järjestelmä hyödyntää tekoälyä tulkitakseen ne uudelleen kunkin hahmon tyyliin tai persoonallisuuteen sopivaksi.
Picasso-teemainen koira voi esimerkiksi muuttaa huoneen kubistisemmaksi. Warholin versio tuottaa poptaiteen tyylisiä kuvia.
Tämän jälkeen vuorossa on osa, joka teki installaatiosta viraalihitin. Koirat tulostavat tekoälyn luomia kuvia takapuolestaan.
Kävijät voivat ottaa printtejä mukaansa ilmaiseksi. Toisin sanoen, robottikoirat kävelevät berliiniläisessä museossa ja “kakkivat” tekoälytaidetta.
Beeple muuttaa tekoälykulttuurin oudoksi vitsiksi
Tekoälyteos on humoristinen, mutta sen vaikutelma ei ole sattumanvarainen. Beeple käyttää julkkisten kasvoilla varustettuja robottikoiria korostaakseen valtasuhteita digitaaliaikana.
Työ esittää yksinkertaisen kysymyksen: kuka muovaa kulttuuria nykyisin?
Aiemmin sen tekivät taiteilijat, sanomalehdet, museot ja hallitukset. Nykyään tehtävää hoitavat usein algoritmit, teknologia-alustat, miljardöörit, tekoälyjärjestelmät ja verkkohuomion suuntaukset.
NFT-ulottuvuus mukana yhä
Installaatiossa on myös blockchain-kerros. Kävijät voivat tiettävästi lunastaa ilmaisia NFT-tunnuksia projektiin liittyvillä QR-koodeilla.
Tämä sopii Beeplen historiaan. Hänestä tuli yksi digitaiteen tunnetuimmista nimistä, kun hänen NFT-teoksensa “Everydays: The First 5000 Days” myytiin yli 69 miljoonalla dollarilla vuonna 2021.
Sen jälkeen Beeple on symboloinut NFT-buumia, digitaalista taidekulttuuria sekä teknologian, rahan ja verkkohypen hankalaa yhteensulautumista.
“Regular Animals” -teoksellaan hän näyttää kääntävän koko maailman vitsiksi omasta lähtökohdastaan.
Miamista Berliiniin
Projekti nähtiin ensimmäisen kerran Art Basel Miami Beachissä 2025, josta se siirtyi Berliiniin Gallery Weekend Berlin 2026 -tapahtumaan.
Berliinin näyttely on erityinen, sillä kyseessä on Beeplen ensimmäinen institutionaalinen näyttely Saksassa. Tämä antaa teokselle vakavamman asetelman kuin pelkkä viraalihitti verkossa.
Installaatiota on kuitenkin selvästi rakennettu jaettavaksi verkossa. Robottikoirat miljardöörien kasvoilla ja tekoälytaidetta tulostamassa takapuolestaan on lähes suunniteltu sosiaalisen median jaettavaksi.
Miksi se tuntuu pelottavalta
Epämiellyttävintä ei ole vain erikoiset kasvot. Olennaista on tapa, jolla työssä kävijät muuttuvat raaka-aineeksi.
Ihmiset astuvat galleriaan, koirat tarkkailevat heitä, tekoäly prosessoi ja kone tuottaa kuvan. Tämä toistaa jo nyt digitaalisten alustojen toimintaa.
Klikkaamme, selaamme ja seuraamme. Alustat keräävät tiedot, käsittelevät ne ja palauttavat meille jotakin takaisin.
Beeple toi tämän kierteen fyysiseksi ilmiöksi. Ja antoi sille kuuluisan kasvot.
“Regular Animals” on esillä aikana, jolloin tekoälytaide herättää kysymyksiä tekijyydestä, suostumuksesta, tekijänoikeuksista ja omaperäisyydestä.
Installaatio vie nämä kysymykset epämukavampaan suuntaan. Se esittää tekoälytaiteen hauskana, groteskina ja automatisoituna ilmiönä.
Lisäksi se tekee valtarakenteen näkyväksi. Koneilla on kasvot – ne ovat henkilöiden ja kulttuurikuvakkeiden, joilla on yhteys rahaan, alustoihin, taiteeseen ja vaikutusvaltaan.
Eli kyllä, tekoälytaide muuttuu pelottavammaksi.
Berliinissä sillä on nyt neljä jalkaa, miljardöörin kasvot, kamera ja sisäänrakennettu printteri.
