Ensinnäkin haluamme esittää vilpittömät kiitoksemme asiantuntijoille, jotka ovat antaneet arvokkaita näkemyksiään tähän keskusteluun. Suurimmat kiitoksemme menevät Kevin Leelle, Gate:n Chief Business Officerille, Vugar Usi Zadelle, Bitgetin Chief Operating Officerille, Vivien Linille, BingX:n Chief Product Officerille, Monty Metzgerille, LCX.com:n perustajalle ja toimitusjohtajalle, Bernie Blumelle, Xandeum Labsin toimitusjohtajalle, Eowyn Chenille, Trust Walletin toimitusjohtajalle, ja Griffin Ardernille, BloFin Research & Options Deskin johtajalle. Heidän näkemyksensä ovat olleet ratkaisevia muotoiltaessa tätä kertomusta tekoälyn ja lohkoketjun symbioottisesta suhteesta.
Kaksi aikamme mullistavinta teknologiaa, tekoäly ja lohkoketju, yhdistyvät tavoilla, jotka lupaavat muokata tulevaisuutta. Ne eivät ole kilpailijoita, vaan astuvat symbioottiseen suhteeseen. Tekoäly, valtavan laskentatehonsa ja ennustekykynsä ansiosta, alkaa toimia älykkäänä moottorina lohkoketjun turvalliselle, läpinäkyvälle ja hajautetulle infrastruktuurille.
Tämä Voices of Crypto -julkaisu tallentaa tämän käänteentekevän hetken, kutoen kertomuksen alan johtajien yksityiskohtaisista näkemyksistä siitä, miten tämä yhdistyminen etenee.
Tämän uuden tarinan ensimmäinen luku on syvällisen yhteistyön kertomus, jossa tekoäly astuu tärkeäksi kumppaniksi ratkaisemaan lohkoketjun luontaisia monimutkaisuuksia ja haavoittuvuuksia. Tavoite on yksinkertainen: tehdä hajautetuista järjestelmistä älykkäämpiä, turvallisempia ja helpommin saavutettavia.
Kevin Lee Gate:sta on tämän kertomuksen eturintamassa, kuvaten tekoälyä ei vain avustajana, vaan “voimakkaana voiman kertojana lohkoketjulle, vahvistaen turvallisuutta, parantaen tehokkuutta ja lisäten luotettavuutta.” Hän antaa konkreettisen esimerkin tästä toiminnassa, todeten, “Tekoälypohjaiset auditointityökalut skannaavat nyt älysopimuksia haavoittuvuuksien, kuten uudelleenkäynnistysten ja logiikkavirheiden, varalta, vähentäen turvallisuusongelmia jopa 85 % verrattuna manuaalisiin tarkastuksiin.”
Tämä on merkittävä muutos pois manuaalisen koodin tarkastuksen vaivalloisesta ja virheherkästä prosessista. Turvallisuuden lisäksi Lee kuvailee, kuinka tämä tekoälyn integrointi tekee lohkoketjusta käyttäjäystävällisemmän: “Tekoälyalgoritmimme tarkentavat kaasumaksujen ennusteita, ohjaavat transaktiot tehokkaimpien reittien kautta ja hallitsevat likviditeettiä tuetuilla ketjuilla, tehden lohkoketjusta turvallisemman, älykkäämmän ja kustannustehokkaamman sekä kehittäjille että käyttäjille.”
Vugar Usi Zade, Bitgetin Chief Operating Officer, tarjoaa tärkeän näkökulman tekoälyn ja lohkoketjun yhdistymiseen, korostaen sen potentiaalia luoda turvallisempi ja läpinäkyvämpi rahoitusjärjestelmä. Artikkelin “AI Co-Pilot” -osiossa Usi Zade korostaa, kuinka tämä symbioottinen suhde voi parantaa rahoitusjärjestelmien eheyttä ja turvallisuutta.
Hän toteaa, “Tekoälyalgoritmit voivat analysoida valtavia transaktiomalleja reaaliajassa, tunnistaen poikkeavuuksia, jotka saattavat viitata haitalliseen toimintaan nopeammin kuin pelkkä ihmisten valvonta.” Tämä korostaa tekoälyn tarjoamaa proaktiivista turvallisuuskerrosta, joka on kriittinen käyttäjien suojelemiseksi ympäristössä, joka on läpinäkyvä mutta usein pseudonyymi.
Hyödyntämällä tekoälyä reaaliaikaiseen poikkeavuuksien havaitsemiseen, Bitget pyrkii pysymään mahdollisten uhkien edellä, varmistaen käyttäjilleen turvallisemman kaupankäyntiympäristön.
Vivien Lin, Chief Product Officer, laajentaa tätä teemaa korostaen tekoälyn roolia petosten havaitsemisessa ja verkon optimoinnissa. Hän selittää, että tekoälymallit voivat “analysoida transaktiomalleja reaaliajassa, tunnistaen poikkeavuuksia, jotka saattavat viitata haitalliseen toimintaan nopeammin kuin pelkkä ihmisten valvonta.”
Tämä proaktiivinen turvallisuuskerros on kriittinen käyttäjien suojelemiseksi läpinäkyvässä, mutta pseudonyymissä ympäristössä. Lisäksi hän näkee tekoälyn ratkaisuna lohkoketjun skaalautuvuushaasteisiin, selittäen, että se voi “dynaamisesti jakaa laskentaresursseja ja ennustaa ruuhkia, mikä johtaa tehokkaampaan lohkojen validointiin ja sujuvampaan kokonais-suorituskykyyn.”
Monty Metzger, LCX.com:n perustaja ja toimitusjohtaja, näkee integraation strategisena välttämättömyytenä. Hän näkee tekoälyn työkaluna “määritellä uudelleen, miten lohkoketjuinfrastruktuuri turvataan, optimoidaan ja skaalataan.”
Hänen yrityksensä, hän sanoo, käyttää tekoälyä “auditoimaan älysopimuksia reaaliajassa, havaitsemaan uhkia ennen niiden ilmenemistä ja parantamaan suorituskykyä ketjujen välillä säännellyssä pörssiympäristössä.” Tämä siirtyminen kohti älykkäämpää, mukautuvampaa infrastruktuuria on keskeinen osa innovaatiotarinaa.
Tässä ensimmäisessä näytöksessä viesti on selvä. Tekoäly ja lohkoketju eivät ole ristiriidassa. Kuten Eowyn Chen, Trust Walletin toimitusjohtaja, toteaa, “Tekoäly voi toimia lohkoketjun apupilottina,” ja kun “yhdistetään vastuullisesti, tekoäly ei kilpaile hajauttamisen kanssa, vaan parantaa sitä vähentämällä riskejä ja tekemällä monimutkaisista järjestelmistä helpommin saavutettavia tavallisille ihmisille.”
Tiedon demokratisointi: Haaste keskitetylle vallalle
Tarina siirtyy toiseen lukuun, jossa käsitellään lohkoketjun hajautetun luonteen hyödyntämistä haastamaan nykyisten tekoälyjättien keskitetty monopoli. Tämä on kertomus läpinäkyvämmästä, oikeudenmukaisemmasta ja avoimemmasta tulevaisuudesta tekoälylle itselleen.
Kevin Lee esittää suunnitelman tälle uudelle maailmalle, ehdottaen, että “Lohkoketjupohjaiset tekoälymarkkinat, joissa mallit, data ja laskenta tokenisoidaan, tarjoavat vahvan potentiaalin demokratisoida pääsyä varmistamalla koulutusdatan läpinäkyvyys ja alkuperä, vaihtoehtona suurten teknologiayritysten suljetuille ekosysteemeille.”
Hän myöntää, että vaikka on “käytännön esteitä,” pitkän aikavälin hyödyt ovat merkittäviä. “Hajautetut tekoälyverkot tuovat selkeitä etuja, kuten ketjussa auditoitavan hallinnon, datan suvereniteetin, vähentyneet yksittäiset vikaantumispisteet ja laajemman osallistumisen kehitykseen.”
Gate:lla he tutkivat jo hybridimalleja “jotka hyödyntävät hajautettuja verkkoja koulutukseen samalla kun suorittavat päättelyä optimoidulla keskitettyllä infrastruktuurilla, tasapainottaen avoimuuden, tehokkuuden ja käytettävyyden.”
Vivien Lin jakaa tämän vision, kuvaten nykyistä maisemaa “muutaman suuren yrityksen hallitsemaksi… herättäen huolta puolueellisuudesta, läpinäkymättömyydestä ja monopolista.”
Hänen mielestään lohkoketju on vastaus. “Hajautetut tekoälyverkot voivat tarjota vastapainon hyödyntämällä lohkoketjun muuttumattomia pääkirjoja turvalliseen datan tallennukseen ja alkuperän seurantaan. Tämä mahdollistaa avoimet hallintomallit, joissa yhteisöt voivat auditoida, parantaa ja validoida tekoälyjärjestelmiä yhdessä.”
Vugar laajentaa artikkelin toista lukua, “Älykkyyden demokratisointi,” jossa hän kuvailee lohkoketjun roolia suurten teknologiayritysten keskitetyn vallan haastamisessa.
Hän ilmaisee selkeän huolen nykyisestä maisemasta, todeten, että se on “muutaman suuren yrityksen hallitsema… herättäen huolta puolueellisuudesta, läpinäkymättömyydestä ja monopolista.” Vugarille lohkoketju toimii tarpeellisena vastalääkkeenä tälle keskittämiselle.
Hän selittää, “Hajautetut tekoälyverkot voivat tarjota vastapainon hyödyntämällä lohkoketjun muuttumattomia pääkirjoja turvalliseen datan tallennukseen ja alkuperän seurantaan. Tämä mahdollistaa avoimet hallintomallit, joissa yhteisöt voivat auditoida, parantaa ja validoida tekoälyjärjestelmiä yhdessä.”
Tämä visio on keskeinen osa Bitgetin strategiaa, sillä se pyrkii rakentamaan oikeudenmukaisemman ja todennettavamman tulevaisuuden tekoälylle, jossa luottamus on jaettu eikä keskitetty.
Ehkä kukaan ei ilmaise asiaa suoremmin kuin Bernie Blume, Xandeum Labsin toimitusjohtaja. Hän näkee nykyisen tekoälyekosysteemin sellaisena, joka “välttelee vastuuta missä vain voi!” ja uskoo, että ainoa todellinen ratkaisu on hajautettu.
“Mitkään todelliset ratkaisut tekoälyn tarkasteluun, niiden ottamiseen tähtäimeemme, eivät voi olla muuta kuin hajautettuja, muuten luottamuksen vaatimus vain siirtyy.” Hänen sanansa kehystävät asian perustavanlaatuisena taisteluna vastuullisuudesta autonomisten järjestelmien aikakaudella.
Monty Metzger näkee tämän paradigman muutoksena. “Hajautetut tekoälyverkot voivat haastaa keskitettyjen mallien monopolin tekemällä koulutusdatan, mallipäätökset ja kannustimet täysin läpinäkyviksi.” Hän uskoo, että lohkoketjun avulla voimme rakentaa tekoälyjärjestelmiä, jotka ovat paitsi tehokkaita myös “todistettavia, auditoitavia ja reiluja.”
Vallan vaarat: Eettisen labyrintin navigointi
Lopullinen luku on tarpeellinen varoitus, pohdinta valtavasta voimasta, joka on vapautumassa, ja eettisistä kehyksistä, joita tarvitaan sen hallitsemiseksi. Tässä tarina siirtyy potentiaalista kriittiseen tarpeeseen vastuullisuudesta.
Kevin Lee on yksiselitteinen riskeistä. “Kun yhdistät autonomisen päätöksenteon (tekoäly) ja peruuttamattoman toteutuksen (lohkoketju), hallinnointi tulee ensiarvoisen tärkeäksi.”
Hän tunnistaa useita kriittisiä huolenaiheita, joita hänen yrityksensä aktiivisesti käsittelee: “Tietosuoja: Ketjussa tehdyt tekoälypäätökset luovat pysyviä tietueita, jotka voivat vaarantaa käyttäjän yksityisyyden. Autonomiset järjestelmät: Tekoälyn ohjaamat älykkäät sopimukset voivat toteuttaa tahattomia toimia, joilla on peruuttamattomia seurauksia.
Algoritminen harha: Hajautettu koulutus ei automaattisesti poista harhaa; se vaatii huolellista tietoaineistojen kuratointia.”
Hän näkee ratkaisun “ihmisten valvontapisteissä, yksityisyyttä säilyttävissä laskentatekniikoissa ja läpinäkyvässä päätösten auditoinnissa kaikille tekoäly-lohkoketjuintegraatioille.”
Vivien Lin korostaa perustavanlaatuista eettistä haastetta: vastuullisuutta. “Jos hajautettu tekoälyjärjestelmä tekee haitallisen päätöksen, kuka on vastuussa: kehittäjät, validoijat vai yhteisö?”
Hän väittää, että näiden järjestelmien hajautettu luonne ei automaattisesti poista harhaa, ja että “ilman asianmukaisia tarkastuksia tekoälymallien sisäänrakennetut harhat voivat laajentua hajautettuihin verkkoihin.” Ratkaisu, hän päättää, vaatii “merkittäviä hallintakehyksiä, läpinäkyvää valvontaa ja jatkuvaa eettistä tarkastelua.”
Griffin Ardern, BloFin Research & Options Deskin johtaja, lisää tärkeän taloudellisen näkökulman, varoittaen, että “riskienhallintavaatimukset tekoälysovelluksille lohkoketjussa ovat paljon tiukemmat kuin muille tekoälysovelluksille.”
Hän viittaa “tekoälyn luontaiseen mustan laatikon luonteeseen” keskeisenä riskinä, mikä tekee haastavaksi “jäljittää lähde ja osoittaa vastuu” merkittävien taloudellisten tappioiden sattuessa.
Tekoälyn ja lohkoketjun tarina on yhä kirjoittamatta. Se on kertomus valtavasta potentiaalista ja merkittävistä riskeistä. Näiden alan johtajien näkemykset osoittavat, että tulevaisuus ei ole kyse yhden teknologian voitosta toisen yli, vaan yhteistyöstä ja eettisesti kestävän ekosysteemin rakentamisesta, joka hyödyntää molempien parhaita puolia luodakseen turvallisemman, läpinäkyvämmän ja oikeudenmukaisemman digitaalisen maailman.
Lopuksi, eettisiä näkökohtia käsittelevässä osiossa Vugar korostaa vastuullisuuden kriittistä tarvetta näiden kahden voimakkaan teknologian yhdistyessä. Hän esittää perustavanlaatuisen kysymyksen vastuullisuudesta: “Jos hajautettu tekoälyjärjestelmä tekee haitallisen päätöksen, kuka on vastuussa: kehittäjät, validoijat vai yhteisö?”
Tämä kysymys korostaa monimutkaista eettistä labyrinttia, jonka alan on navigoitava. Hän varoittaa, että näiden järjestelmien hajautettu luonne ei automaattisesti poista harhaa, todeten, että “ilman asianmukaisia tarkastuksia tekoälymallien sisäänrakennetut harhat voivat laajentua hajautettuihin verkkoihin.”
Hänen näkemyksensä korostaa vankkojen hallintakehysten ja läpinäkyvän valvonnan merkitystä, varmistaen, että teknologian kehittyessä ala pysyy sitoutuneena eettisiin standardeihin ja käyttäjien turvallisuuteen.